Kevätpörriäinen, Helsingin ala-asteikäisten oppilaiden valmistama, perinteikäs kevätlehti lennähtää joka kevät lukijoidensa iloksi!
Ensimmäinen Kevätpörriäinen-lehti, Helsingin suomenkielisten kansa- ja kansalaiskoululaisten yhteinen julkaisu, ilmestyi keväällä 1949.
Helsingin Opettajayhdistyksen puolesta puhunut Onni Laukama pyysi samassa Lapinlahdenkadun kansakoulussa opettavaa Valle Ojaniemeä ryhtymään lehden toimittamiseen. Valle Ojaniemi suostui ja keksi sitten lehdelle sen nykyisen nimen ”Kevätpörriäinen”, jota kylläkin kertoman mukaan pidettiin aluksi liian kevytmielisenä Opettajayhdistyksessä. Kansa- ja kansalaiskouluja Helsingissä oli tuolloin n. 35, joissa opintoja suoritti n. 16 000 oppilasta. Lehden tekoon oppilaat ottivat osaa heti alusta lähtien innokkaasti.
Kotiseutuneuvos Valle Ojaniemi toimitti lehteä ansiokkaasti aina vuoteen 1958, jonka jälkeen päätoimittajaksi tuli opettaja Mauri Tuulio vuonna 1959 ja toimi sitten päätoimittajana ansiokkaasti aina vuoteen 1986. Mauri Tuulion jälkeen päätoimittajuus oli muutaman vuoden eri henkilöillä, kunnes 1989 lehden päätoimittajan pestin otti erityisopettaja Liisa Vasamies. Liisa Vasamies toimitti lehteä aina vuoteen 2019 asti. Nykyisin päätoimittajana toimii rehtori Irina Pellikka, ja lehteä julkaisee Helsinki-Uusimaan luokanopettajat ry.
Alusta asti oli selvää, kuten on nykyäänkin, että lehden tuotto käytettäisiin oppilaiden hyväksi. Vuosikymmeniä Helsingin kansakoulujen oppilaille jaettiin ns. Pörristipendejä, kriteereinä ahkeruus ja hyvä toveruus. Tänä päivänä koulut päättävät rahojen käytöstä itsenäisesti, mutta joutuvat yhä antamaan vakuutuksen siitä, että rahat käytetään oppilaiden hyväksi. Suosittelemme esim. rahojen käyttämistä vaikkapa koululle tulevan teatteriesityksen kustantamiseen.
Alkuun Kevätpörriäinen oli musta- tai oikeammin ruskea-valkoinen julkaisu, kaikki kuvat saatiin värillisiksi vasta 1984.
Lehden toimittaminen on alusta asti ja on edelleen hauskaa, antoisaa mutta varsin kovaakin työtä. Nykyisin lehti toimitetaan yhdessä toimikunnan kanssa.
Vaikeinta lehden toimittamisessa on kautta aikain ollut se, että lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista lehteen mahtuu vain murto-osa. Esimerkiksi vuoden 2015 numerossa otsikolla ”Säästöporsaan seikkailut”-tekstejä luettiin 667, joista n. 30 mahtui julkaisuun. Jos otsikoita on yleensä n. 15–16, voi vain kuvitella miksi toimituskunta päätoimittajan apuna on tänä päivänä välttämätön. Periaatteena on ollut se, ettei lasten kirjoituksiin tai kuviin tehdä muutoksia kuin poikkeustapauksissa.
Kouluille annettavissa ohjeissa pyydetään aina myös opettajaa olemaan suorittamatta ns. esikarsintaa. Julkaisukriteereinä ovat mm. se, etteivät jutut tai kuvat sisällöllisesti muistuttaisi liikaa toisiaan, tuotoksia tulisi eri luokka-asteilta, jokaisesta osallistuvasta koulusta julkaistaisiin jotakin, kirjoitettu juttu ei olisi liian pitkä jne.
Viime vuosina lehteä on pyritty kehittämään rakentamalla se vuosittain vaihtuvan teeman alle.